Ylä-Douron alueelle on rakenteilla suurpato, jonka avulla padotaan Tua-joki sähkön tuottamista varten. Padolla toimiva voimalaitos rakennetaan osittain alueelle, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteeksi.
Alueen viininviljelijät ja Unesco yrittivät estää padon rakentamisen, mutta se ei tuottanut tulosta. Tuleekin mieleen, että mikä on Unescon tehtävä? Ei tunnu olevan kovinkaan paljon sananvaltaa kyseisellä taholla. Itseltäni meni uskottavuus järjestön toimintaan. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun Unesco taipuu poliitikkojen ja rahan tahtoon. Onko tässä tapauksessa Unescon tehtävänä suojella vain omien työtekijöidensä etuja ja työpaikkoja?
Padon taakse kohoavan tekojärven pelätään uhkaavan alueen mikroilmastoa ja altistavan rypäleitä hometaudeille. Puhumattakaan siitä, mitä ilmastonmuutos ja eroosio ovat saaneet alueella aikaan jo ennen padon rakentamista.
Padon rakentamiseen käytettävät varat olisi voitu suunnata esim. aurinkoenergian hyödyntämiseksi, jota noilla kulmilla riittää. Sain kuulla alueella vieraillessani, että aurinkoenergiaa pystyttäisiin tuottamaan vaikka kuinka paljon, mutta esim Quinta da Faísca saa pitää vain tietyn määrän aurinkokennoja sähkön tuotantoa varten. Tila tuottaisi moninkertaisen määrän edullista aurinkoenergiaa, jos maan lait sen sallisivat.
Osoitteesta löytyy video, jossa Quinta das Murcasin viinitilan omistaja João Roquette kertoo lisää tilanteesta:
www.hs.fi/hstv/uutiset/Suurpato+suututtaa+vanhassa+viinilaaksossa/v1416460952111
Vierailin Quinta da Faíscalla keväällä 2014, mutta omien hyötyviljelykiireiden takia pääsen kertomaan tästä ihanasta viinitilasta vasta nyt. Kesän sato on saatu korjattua ja nyt on aikaa myös muille rakkaille asioilleni.
Tapasin vuosia, vuosia sitten Kirkkonummen parhaassa ravintolassa nimeltä Bistro O Mat portugalilaisen viinintekijän Hugo Lintonin. Vuosien varrella olemme tavanneet aina silloin tällöin, mutta aina Helsingissä. Vihdoinkin tapasin Hugon hänen työpaikallaan eli lla, joka sijaitsee ylhäällä kukkulalla noin 20 km päässä Pinhãon kylästä.
Secrets Spots Wines´n toiminta lähti käyntiin siitä, kun kaksi portugalilaista viinikonsulttia Gonçalo Sousa Lopes ja Rui Walter Cunha olivat jo pitkään haaveilleet alkuperälleen tyypillisten, autenttisten laatuviinien valmistamisesta Douron laaksossa. He etsivät tilaa, jonka tarhat sijatsevat korkealla, jotta ilmasto olisi heidän viinintuotantofilosofiaan mahdollisimman sopiva. Tila ei saannut olla myöskään liian suuri. Heidän haaveensa toteutui, kun Gonçalo Sousa Lopesin perhe osti vuonna 2000 tilan nimeltä Quinta da Faísca, joka on rakennettu vuonna 1946. Tila sijaitsee Facaios'n kylässä Cima Corgon alueella. Quinta da Faisca´n tarhat nousevat aina 650 m korkeuteen saakka. Tilan pinta-ala on 20 ha. Tarhojen punertava maaperä on ravinneköyhää ja kivikkoista.
Quinta da Faíscakaipasi mittavia uudistuksia ennen kun viinin valmistus pystyttiin aloittamaan. Portugalilainen arkitehti Carlos Castanheira suunnitteli uuden viinivalmistamon, kellarin ja tastingtilat.
Tilan toiminta on jaettu siten, että Gonçalo hoitaa viinin viljelyn ja Rui viininvalmistuksen. Viininviljely ja -valmistusfilosofiassaan he kunnioittavat alueen vahvoja perinteitä sekä hyödyntävät mahdollisuuksien mukaan modernia ajatusmaailmaa. Edelleenkin tarhoilla kasvaa luonnostaan vanhoja eri lajikkeita, joista osaa ei edes tunneta. Näitä ei tunnettuja -lajikkeita ei juurikaan ole arvostettu Douron alueella. Nyt tilanne on vähitellen muuttumassa ja myös tällä tilalla on perehdytty vanhojen ja harvinaisten lajikkeiden potenttiaalin.
Quinta da Faíscan kunnostusta vuosina 2008-2013 Kuva: carloscastanheira.pt
Uusi viininvalmistamo on kahdessa eri tasossa ja se toimii gravitaatioperiaatteella. Käsin poimitut rypäleet vastaanotetaan ja lajitellaan viininvalmistamon ulkopuolella, jotta valmistustilat pysyvät mahdollisimman puhtaina. Vertikaalipuristin, käymiseen käytettävät tankit ja lagarit sijaitsevat viininvalmistamon yläosassa. Alaosasta löytyy seitsemän eri suuruista uusittua tammitynnyriä, kolme käymistankkia ja kuusi viinin säilöntään käytettävää tankkia.
Neljä tunnettua portugalilaista taitelijaa Dexa, Pedro Pita, Kayo ja Meonerock saivat vapaat kädet ja he suunnittelivat ja toteuttivat viinikellarin graffitit.
Viini maistui ihanan tammiselta, sitruksiselta, mausteiselta ja mineraaliselta.
Viinissä on vahva hapokkuus, joka antoi hyvä ryhdin runsaalle makupaletille.
Sana Lacrau tarkoittaa scorpionia. Viinissä käytetyt useat rypälelajikkeet ovat vanhoilta tarhoilta, jotka sijaitsevat 520 m korkeudessa. Viini koostuu pääasiassa kolmesta eri lajikkeesta: Códega do Larinho, Folgasão ja Gouveio.
Käsinpoimitut rypäleet murskatiin ja puristettiin kevyesti. Rypälemehu sai seistä hetken aikaa, jonka jälkeen seurasi käyminen sakan päällä. Käymisvaiheessa käytettiin ranskalaisia tammitynnyreitä. Viini on kevyesti filtteroitu.
Lacrau 2011 Kuva: secretspotwines.com
Lacrau 2011
Viini on runsaan rehevä, jonka hienostuneesta tuoksusta löytyy luumua, taatelia, mustaherukkaa, boysenmarjaa, mausteisuutta. Tanniinit olivat silkkisen pehmeät ja hapot kypsän vahvat. Aavistus sakkaisuutta.
Punaisessa Lacraussa käytetään ainakin kymmentä eri rypälajiketta mm. Touriga Nacionalia.
Rypäleet murskattiin kevyesti rankojen poistamisen jälkeen. Käyminen tapahtui kivisissä sammioissa, jonka aikana rypäleitä liikuteltiin päivittäin kevyesti jalkavoimilla ja "pumping over" -menetelmällä. Viini kypsyi 14 kk tammitynnyreissä, eikä sitä ole filteröity eikä kylmästabilisoitu.
Talon parhaat Secret Spot -viinit valmistetaan yleisestä tavasta poiketen. Viinintekijät kertovat vain viinissä käytettävien rypäleiden nimet, mutta tarhatietoja ei paljasteta. Viinin kapseliossa olevan värikoodin mukaan valmistajat pystyvät identifioimaan viinin valmistamiseen liittyvät tiedot. Jokainen vuosikerta tehdään aina eri tarhan rypäleistä.
Osa Secrets Spot´n käyttämistä rypäleistä tulee lähistöllä olevilta pieniltä laaksoilta, nimeltä Vale de Mendiz, Vale do RioTorto ja Meda.
Secret Spot Dione Rioja Tinto 2010
Vahvan tanniisen ruokaviin mausta löytyy puolukkaa, karpaloa, tammea, runsasta kypsää marjaisuutta, mineraalisuutta. Viini on hyvin täyteläinen ja siinä on pitkä jälkimaku.
Viinissä köytettävät rypäleet tulevat Rioja Alavesan kylästä, joka on Espanjan puolella. Vanhat köynnökset on istutettu yli 70 vuotta sitten ja ne sijaitsevat 400 m korkeudessa. Viiniä ikäännytettiin 19 kk uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä
Secret Spot 2009
Tässä sekoiteviinissä on käytetty yli kymmentä eri rypälelajiketta. Viini onkin tuoksultaan ja maultaan hyvin monitahoinen ja runsas. Tuoksussa löytyy luumua, mineraalisuutta, boysenmarjaa, hyvin kypsiä tummia marjoja
Täyteläisen viinin tanniinit ovat jauhomaiset ja happorakenne on hyvin pehmeä. Mausta löytyy samoja makuja kuin tuoksusta. Kypsän hedelmän lisäksi maussa on runsaasti mausteisuutta ja tammi maistuu pehmeästi. Viinissä on sakkaisuutta, koska sitä ei ole filteröity.
Käsinpoimittuja rypäleitä esi-käytettiin viileässä lämpötilassa neljän vuorokauden ajan. Esi-käymisastioina käytettiin ranskalaisia tammitynnyreitä. Jälkikäymistä kesti 15 vuorokautta. Viiniä on ikäännytetty 20 kk uusissa tammitynnyreissä.
Secret Spot Alentejo
Väriltään viini on intensiivisen kirsikan punainen. Tuoksussa on runsaasti mustaherukkaa, mokkaa, tummaa suklaata, taatelia. Viinin maku seurasi tuoksua. Tanniinit ovat ihanan silkkisen pehmeät. Viinissä on runsautta, joka jatkuu pitkänä jälkimakuna. Ihanan tasapainoinen viini.
Sekoiteviini, johon on käytetty yli kymmentä eri rypälelajiketta. Viiniä on tehty vain 1 500 plon erä.
Jokaisessa pullossa on oma värikoodinsa 1 väri / 1 viini / 1 vuosikerta.
Rypäleet on poimittu Alentejossa sijaitsevalta tarhalta, joka on istutettu vuonna 1954. Tarhat sijaitsevat vuoren keskivaiheella ja ne avautuvat itään. Ravinneköyhä maaperä koostuu liuskekivestä. köynnökset on leikattu Goblet-muotoon.
Poiminta tapahtui rypäle rypäleeltä. Rypälemehua esi-käytettiin ensi viileässä noin neljän viikon ajan, jolloin maseraatio vaiheessa olevaa massaa liikuteltiin varovasti. Tämän jälkeen oli vuorossa 15 vrk jälkikäyminen ja kypsytys 18 kk ajan uusissa tammi tynnyreissä. Viiniä ei ole filteröity eikä kylmästabiloitu.
Kauniin punaruskean oranssi väkevöity muscatel-viini on yllättänyt ja hurmannut jokaisella maistelukerralla. Aina se on yhtä ihanaa ja makumaailmasta löytyy jotain aivan uutta. Viinin tuoksu on hyvin intensiivisen runsas, josta löytyy runsaasti kuivattuja hedelmiä, mausteisuutta ja pähkinäisyyttä. Tuoksu avautuu ja muuttuu koko ajan.
Maku on myös erittäin runsas ja moniuloitteinen. Vahva hapokkuus pitää makean viinin kuosissa ( sokeria 168 g/l). Jälkimaku on erittäin pitkä. Mausta löytyy kaikkea mahdollista ihanaa: inkivääriä, rusinaa, taatelia, appelsiinin kuorta, viikunaa, tammea...
Viinissä käytettävät Muscat à Petit Grains -rypäleet ovat kasvaneet 550 m korkeudessa Facaiosan alueella. Sadonkorjuun ajankohtaa ei tiedetä, koska viini oli jo valmistettu siinä vaiheessa, kun tila siirtyi Lopes´n ja Cunha´nomistukseen. Viini on pullotettu kesäkuussa 2012.
Syksyllä 2015 Quinta da Faísca sai arvostetun Best of Great Wine Tourism -palkinnon.
DO-alue perustettu: 1954
DOQ: 2009
Viljelyala: 1 890 ha
Satomäärä: 6 000 kg/ha
Tuotantomäärä: 39 hl/ha
Aurinkotunnit/vuosi: 2 600 h
Lämpötila: -4–35 °C
Keskimääräinen sademäärä: 400–600 mm
Viinitarhojen korkeus merenpinnasta: 100–700 m
www.winesfromspain.com
Viinitilojen määrä: 85 kpl
Priorat, katalaaninin kielellä Priorato, on pieni, uniikki viininviljeyalue Tarragonan maakunnassa.
Vuoden 2009 kesäkuu oli historiallien Prioratin viininviljelyn kannalta. Tuolloin Priorat sai oikeudet käyttää toisena Espanjalaisena viininviljelyalueena DOQ-merkintää (Denominació d'Origen Quoalificada)viineissään. Rioja oli saanut ko oikeuden vuonna 1991.
Historia
Scala Dei luostarin julkisivu Kuva: monestirs.cat
DOQ Prioratin viininviljelyllä on pitkä historia. Siitä saadaa kiittää Carthusian munkkeja. Ranskan Provancesta lähtöisin olleet Carthusian munkit perustivat vuonna 1194 luostarin nimeltä Scala Dei Prioratin alueelle. Luosarin rakennuspaikaksi valittiin Montsant vuoriston alarinteet sen kauniin maiseman ja suotuisten luonnon olosuhteiden takia.
Munkit harjoittivat viininviljelyä aina vuoden 1835 lopulle saakka, kunnes valtio pakkolunasti luostarin omistuksessa olevat viinitarhat ja jakoi ne yksityisille viljelijöille.
Viininviljely jatkui, mutta se koki pahan takaiskun phylloxeran aiheuttamien totaalisten tuhojen takia. Prioratin alueella arvioidaan olleen viinitarhoja 5 000 ha alueella, ennen phylloxeran tuloa.
Phylloxerasta toipumisen jälkeen alueen viininviljely oli seuraavan kerran pysähdyksissä vuosina 1936-1939 maassa käydyn sisällisodan aikana. Sodan voittanut diktaattori Franco piti maata vallassa 36 vuotta. Viininviljely oli sodan jälkeen melkein unohduksissa, kunnes vuonna 1950 aloitettiin Prioratin viiniköynnösten ja -tarhojen uudelleen rakentaminen. DO-arvon alue sai vuonna 1954.
Vasta Francon kuoleman jälkeen (1975) alueen viininviljely alkoi kehittymään ja Priorat alkoi vähitellen nousemaan yhdeksi maan parhaimmaksi ja arvostetuimmaksi viininviljelyalueeksi.
Ilmasto
DOQ Prioratin alueella vallitsee useita erilaisia mikroilmastoja. Ilmasto on pääasiallisesti välimerellinen. Kylmien pohjoistuulten esteenä on Montsantin ylänkö. Alueelle tulee idästäpäin lämpimiä mistral-tuulia.
Kesät ovat pitkiä ja kuivia. Talvella lämpötila voi mennä pakkasen puolelle. Raekuurot ovat ajoittain viininvilejlijöiden haittana.
Alueen keskilämpötila on 15 °C.
Talvi Prioratin alueella. Takana Montsant vuoristo. Kuva: a-la-recherche-du-vin.typepad.com
Maaperä
Alueen maaperä on hyvin vulkaanista. Pintamaan paksuus on noin 50 cm ja se koostuu pääasiallisesti licorella-nimisestä lohkeilevasta liuskekivestä. Maaperän karujen ominaisuuksien takia viiniköynnösten täytyy kasvattaa pitkät juuret, jotta ne saavat vettä, ravinteita ja mineraaleja. Pitkä juuristo auttaa myös köynnöksiä pysymään paremmin kiinni maassa silloin kun alueella on voimakkaita tuulia tai myrskyjä.
Rypälelajikkeet
Tärkeimmät tummat lajikkeet: Garnacha Tinta, Cariñena, Garnacha Peluda, Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc, Ull De Llebre, Syrah, Pinot Noir, Merlot ja Picapoll Negro
Tärkeimmät vaaleat lajikkeet: Garnacha Blanca, Macabeo, Pedro Ximénez, Chenin, Moscatel De Alejandría, Moscatel De Grano Menudot, Xarel-lo ja Picapoll Blanc
Viininviljely
Kuva: wine-searcher.com
Alue on noussut uuteen kukoistuksen 1970-luvun jälkeen. Viininvalmistaja René Barbier alkoi saneerata vanhaa viinitarhaa nimeltä Clos Mogodor, joka avautuu antiikin ajan teatterin tavoin Siurana-joen laaksoon. Hänen esimerkkiään seurasivat myös muutkin viininvalmistajat.
Prioratin erikoisuus perustuu sen sijaintiin. Kyseessä on geologisesti sulkeutunut viinialue, jota ympäröivä jyrkkä vuorikehä madaltuu hieman vain kaakkoon merelle päin. Näiden luonnollisten muurien sisällä levittäytyy alue, joka on 250–600 m korkeudessa. Alue muodostuu jyrkistä kukkuloista ja kapeista laaksoista. Rinteillä olevat viinitarhat ovat yleensä käsityönä viljeltäviä jyrkänteitä ja pengermiä.
Licorella-liuskekiven vuoksi, sadot ovat hyvin niukkoja, koska köynnösten on tunkeuduttava syvälle maahan saadakseen vettä.
Perinteinen Prioratilainen punaviini valmistetaan Garnacha Tintasta tai sekoittamalla siihen vähän Garncahaa ja Cariñenaa, jotka ikääntyvät hyvin. Rypälemehun puristamisen jälkeen se siirretään käymään terästankkeihin 25 °C lämpötilaan. Viini käy läpi malolaktisen käymisen. Käymisen jälkeen viini siirretään amerikkalaisesta tai ranskalaisesta tammesta tehtyihin 300 l tynnyreihin.
Uusissa bodegoissa tummat rypäleet murskataan ja käytetään terästankeissa. Perinteisten rypäleiden lisäksi käytetään ranskalaisia lajikkeita antamaan viinille kompleksisuutta.
Valko- ja roseeviinit valmistetaan terästankeissa kylmäkäymismenetelmällä. Suurin osa viinintekijöistä ei käytä maloa.
Viinit
Perinteinen Prioratilainen punaviini on hyvin tumman punaista, joskus jopa miltei mustaa. Viinit ovat täyteläisiä, tanniinisia, pehmeitä ja tasapainoisia. Sekoiteviineissä, joissa on Garnchaa tai Cariñenaa, on moniuloitteisuutta, luumua ja kirsikkaa. Tarhojen lähellä kasvaa lukuisia yrttejä, joiden aromeita on havaittavissa Prioratilaisista viineistä.
Valko- ja roseeviinit ovat keveitä ja ne nautitaan nuorina.
DOQ Prioratin punaviinien kypsytysajat ovat: Crianza: 12 kk tammitynnyrissä, 12 kk pullossa Reserva: 12 kk tammitynnyrissä, 24 kk pullossa Gran Reserva: 24 kk tammitynnyrissä, 48 kk pullossa
Viticultors Mas d'en Gil
Kävin muutamia vuosia sitten viinimatkalla Prioratissa. Näin jälkeenpäin on harmittanut se, että en vieraillut Mas d'en Gil -tilalla. Alueella on useita upeita tiloja, joten sinne pitää lähteä uudelleen.
Viticultors Mas d'en Gil 125 ha tila sijaitsee Bellmont del Prioratin kunnaesa. Tilalla on neljä viinitarhaa El Sas, La Coma, Lo Criño ja L'Esmoler, joiden pinta-ala on yhteensä 45 ha. Ne sijaitsevat Montsant ja Serra de Llaberia -vuorten rinteillä 300 m korkeudessa. Vuoret suojaavat aluetta talvella kaakosta tulevilta kosteilta ja kylmiltä merituulilta. Vuorenrinteille rakennettujen terassiviinitarhojen maaperä koostuu llicorellasta, joka tekee viineistä moniuloitteisia ja aromaattisia. Tilalla viljellään viiniköynnösten lisäksi oliivi-, manteli- ja hasselpähkinäpuita.
Mas d'en Gil on tullut tunnetuksi omintakeisista viineistään, joita tehdään vain pieniä määriä.
Syvän rubiininpunaisen Coma Vellan valmistamiseen on käytetty useita eri rypälelajikkeita: Garnachaa, Garnacha Paisia, Cavernet Sauvigninia, Cariñenaa, Syrahia ja Merlota. Viinissä oli hieman sakkaisuutta, joten se kannattaa myös tämän takia dekantoida.
Tuoksu on hyvin täyteläinen ja siitä löytyy runsaasti mustaherukkaa, hillomaisuutta, luumua, tammisuutta, mausteisuutta.
Maku on täyteläisen runsas. Hapot ovat vahvat ja ne kannattelevat hyvin viiniä. Tanniinit ovat kypsyneet ja ne nousevat hyvin hitaasti. Mausta löytyy paljon kaikkea: mustikkaa, kuivattua viikunaa ja taatelia, hapankirsikkaa, marsipaania, mausteisuutta, kanelia, neilikkaa, häivähdys makeutta, joka tule runsaasta alkoholista, hillomaisuutta. Kuten tästä litaniasta arvata saattaa, viinissä on hyvin pitkä jälkimaku.
Eri palstoilta käsin poimittujen rypäleiden käyminen tapahtui terästankeissa. Rypäleitä ei sekoitettu keskeneään vaan joka palsta käsiteltiin omana eränään. Viiniä kypsytettiin uusissa ranskalaisissa 225 l tammitynnyreissä, sekä vähintään kaksi vuotta pulloissa. Tuottajan mukaan viiniä voi kellaroida 8-10 vuotta.
Englantilainen viinituottaja Job Bearsley aloitti portviinin valmistamisen 1670-luvun tienoilla. Muutama vuosikymmen tämän jälkeen hän perusti Taylor´s -portviinitalon vuonna 1692. Taylor´s on yksi maan vanhimmista portviinin valmistajista. Taylor´s on ollut koko historiansa ajan itsenäinen portviinitalo, jota se on edelleenkin tänä päivänä.
Vuonna 1844 Taylor´sin johdossa ollut John Fladgate osti Quinta da Roêdan. Fladgaten tytär meni naimisiin Croftin perheen jäsenen kanssa ja samalla Quinta da Roêdem siirtyn Croftin omistukseen. Crofti puolestaan luovutti samaan aikaan Quinta de Vargellasin Fladgatelle. Tuolloin Quinta de Vargellas oli pahasti phylloxeran tuhojen runtelema. Siltä saatiin vain vaivoin kuusi pipea viiniä (1 pipe on 550 l puutynnyri). Tilanne kuitenkin korjaantui melko nopeasti. Vuosien 1908 ja 1912 sadot olivat jo loistavia. Vergallesin tilalta saatiin lähes kolmannes 300 tynnyrin, pipen, sadosta.
Portviineihin
käytettävät rypäleet kasvatetaan kolmella eri tilalla, jotka ovat: Quinta de Vargellas 155 ha, Quinta de Terra Feita 110 ha ja Quinta do Junco 82 ha.
Kaikki kolme tarhaa kuuluvat A-laatuluokkaan.
Quinta de Vargellas koostuu kolmesta eri tarhasta: Vargellas de Cima, Vergalles do Meio ja Vergalles deBaixo, jotka Taylor´s osti vuosien 1893-1896 aikana. Quinta de Vargellasn läntisellä maarajalla sijatisevat São Xisto –viinitarhat tulivat
Taylor´sin omistukseen 1990-luvulla. São Xisto-tarhat sijatsevat Douro Superiorin alueella.
Quinta de Vargellasin tarhat aukevat pohjoiseen ja tästä syystä tarhat ovat päivän aikana kuumasti paahtavan auringon alla. Iltaisin tilanne muuttuu, koska Douro-jokea myöten kulkee viileitä ilmavirtoja, jotka viilentävät päivän aikana paahtavan kuumaksi lämmenneitä viinitarhoja. Maaperä sisältää runsaasti liuskekiveä, jota esiintyy runsaasti myös muilla Douro joen rannoilla olevilla tarhoilla.
Quinta de Vargellas Kuva: www.taylors.pt
Quinta de Terra Feita sijaitsee Pinhão-joen lännen puoleisilla jyrkillä rinteillä. Alunperin Quinta de Terra Feita oli itsenäinen viinitila, jolta Taylor´s osti 1890-luvulla erittäin korkealaatuisia rypäleitä. 1900-luvulla Taylor´s aloitti Vintage Porttien valmistamisen. Alussa sitä vain pieniä määriä ja valmistukseen käytetyt rypäleet tulivat Quinta de Terra Feitan tarhoilta. Tämä oli jonkinlainen esiaste Quinta de Terra Feita Single Estate Vintage Portin valmistamiselle. Vintage Portin valmistamista päätettiin jatkaa, mutta Quinta de Terra Feitan tarhat olivat ikääntyneitä ja niiden satomäärät vähenivät vuosien myötä. Aloitettiin tarhojen uudelleen istuttaminen, koska Single Estate Vintage Portin valmistamisesta saatiin paljon hyvää palautetta ja kokemuksia.
Vaikka Quinta de Terra Feitan tarhat sijaitsevat hieman viileämmällä Cima Corgon alueella, tarhoilla on hyvin lämmintä päivän aikana. Tarhat sijaitsevat vuorten rinteiden pesämäisissä syvennyksissä, jonne viilentävien tuulien on vaikea päästä. Maaperän muoto hidastaa myös lämpimän ilman pois pääsyä tarhoilta.
Erittäin vanhan Quinta do Juncon alkuajoista ei tiedetä kovinkaan paljoa. Se kuitenkin tiedetään, että tila pääsi 1761 tehtyyn laatuluokitukseen. Tilalla on aina tehty korkealaatuista portviiniä. Vuodesta 1940 lähtien tila on tullut tunnetuksi myös hedelmätarhoista ja korkealaatuisista oliiviöljyistä. Tilalla tehdään myös bagaceira-nimistä juomaa, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä marc brandy. Harva portviinitalo valmistaa enää tänä päivänä bagaceiraa.
Quinta do Junco (Kuvan ottamisen ajankohta ei ole tiedossa) Kuva: www.taylors.pt
Quinta do Juncon sijaitsee lähellä Pinhãon kylää. Sen eteläänpäin aukenevat tarhat ovat alttiina paahtavalle auringon paisteelle ja tuulille. Korkealla olevien tarhojen ilmanalaa raikastavat vuoristossa tulevat viileät tuulet. Pystysuoraan istutetut köynnösrivit nousevat erittäin jyrkästi alhaalta laaksosta ylös pitkin vuorten rinteitä.
Quinta do Juncon tarhoilta tuleva sato käsitellään Quinta de Terra Feitalla, jonne on matkaa noin kolme kilometriä. Tähän ratkaisuun päädyttiin vuosia sitten, kun Quinta do Juncon vanhentunut ja huonolaatuinen viininvalmistuslaitteisto olisi pitänyt kokonaan uusia. Tuolloin todettiin, että laitteiston uusiminen ei kannata, koska lähellä toimii ajanmukainen viininvalmistamo.
Chip Dry Port Kuva: www.taylors.pt
Kaikilta tiloilta löytyy eri ikäsiä viiniköynnöksiä, joista vanhimmat ovat jo satavuotiaita. Viljeltävät lajikkeet ovat: Touriga Nacional, Tinta Barroca, Tinta Roriz, Touriga Francesa ja Tinto Cao. Näiden päälajikkeiden lisäksi viljellään kolmeakymmentä erilaista lajiketta, jotka ovat sallittuja portviinin valmistamiseen.
Taylor´s on ollut edelläkäviä monessa portviinin valmistukseen liittyvissä asoissa. Vuonna 1934 se toi ensimmäisenä markkinoille valkoisen portin. Vuonna 1970 LBV-portin ja tarhavuosikertaportin.
Quinta de Vargellasin ja Quinta de Terra Feitan tarhoilta valmistuvat viinit antavat Taylor’s Vintage Porteille moniuloitteisuutta, täyteläisyyttä ja rakennetta. Ne ovatkin LBV portin selkäranka. Vuosina 1927, 1963, 1977, 1994, 2000 ja 2007 Taylor´sin tarhoilta tulleista rypäleistä saatiin runsaita, luonteikkaita portviinejä.
Hyvinä vuosina Quinta de Vargellasilla ja Quinta de Terra Feitalla valmistettavista viineistä tähdään single quinta portteja. Quinta de Vargellasilla portit ovat luonteeltaa pehmeitä kun taas ja Quinta de Terra Feitan voimakkaita ja ne sisältävät runsaasti kypsää hedelmää.
Taylor´sin tarhoille on tehty vuosien aikana mittavia kunnostuksia, jotka alkavat vähitellen tuottamaan tulosta. Useille patamares- ja bulldozed -terasseille on tehty uudelleen istutuksia. Joitan lajikkeita on korvattu uusilla, jotka soveltuvat paremmin eri tarhoilla vallitseviin olosuhteisiin. Vanhat Unescon suojelemat terassit tarvitsevat muutoinkin jatkuvaa huolenpitoa ja korjaamista.
Vierailin Taylor´sin kellareilla sateisena ja viileänä kevätpäivänä. Kellarit sijaitsevat korkealla mäen rintessä, josta on todennäköisesti kauniit maisemat aurinkoisella ilmalla.
Taylor´s 10 Anos Ulkonäkö: Syvä mahonki. Todennäköisesti, koska tastingtila oli hyvin hämärä.
Tuoksu: Runsas ja rehevä, kuivattuja hedelmiä: luumua, rusinoita, taatelia, viikunaa, hunajisuutta, makeutta
Maku: Erittäin makea, vahvat kantavat hapot, maku vastaa tuoksua, runsaan paksu rakenne
Sopii mainiosti jälkiruoaksi esim. vanijajäätelön kanssa.
Taylor´s 40 Anos
Ulkonäkö: Vaalea mahonki
Tuoksu: Pähkinää, mantelia, kuivattuja hedelmiä, mutta ei niin rehevästi kuin edellisessä, oksidoitunut, hienostunut tuoksu, maitomaista pehmeyttä
Maku: Makea, alussa kipakkaa terävyyttä, vahvat hapot, tummaa jauhomaista suklaata, suolaisuutta, tupakkaa, pähkinää, mantelia, taustalla kuivattuja hedelmiä, mielenkiintoin maku, joka muuttui koko ajan.
Tuoksu: Hunajaa, oksidoitunut, vihreää havua, kinuskia, vähän kostunutta olkipaalia, sahramia ja inkivääriä sekaisin, tikkunekkua, mantelia, kukkaisuutta
Maku: Täyteläinen, makea, erittäin vahvat hapot, hunajaa, sokeroitua ja hillottua appelsiinin kuorta, sahramia, inkivääriä, vihreää omenaa, kinuskia, aprikoosia
Maistoin Lágrimaa ensimmäisen kerran reilut kuukausi sitten Quinta do Novalin lodgellaVila Nova de Gaiassa. Onneksi ostin pullon Lágrimaa mukaani, koska tuolloin portti ei päässyt oikeuksiinsa.
Lagriman maku muuttuu jatkuvasti, eikä se jätä kylmäksi. Harmi vaan, että tällä hetkellä valkoisia portteja on vain yhtä merkkiä tarjolla monopolissamme.
Casa Ferreirinhan perustaja José Ferreira aloitti viinintuotannon vuonna1751. Hyvin pian tämän jälkeen vuonna 1756 Douron alueen port- ja pöytäviinit saivat DOC Douro -statuksen. Douron laakso on maailman ensimmäinen laatuluokiteltu viinialue. Casa Ferreirinha tunnetaan parhaiten Barca Velha punaviinistä, joka on Portugalin tunnetuin ja kulttimaineeseen noussut punaviini.
Dona Antónian kuva löytyy muutamista porteista Kuva: www.wine-searcher.com
1800-luvun alkupuolella tilaa hoitivat veljekset José ja António Bernardo Ferreira. Antónion poika meni naimisiin Réguassa syntyneen Dona Antónia Adelaide Ferreiran (1811-1896) kanssa. Antonión kuoleman jälkeen Dona Antónia avioitui uudelleen tilan johtajan Francisco José da Silva Torresin kanssa. Dona Antónia jäi toistamiseen leskeksi. Hän otti vastuun tilan hoitamisesta ollessaan vain 33 vuotta vanha. Kuten arvata saattaa, tehtävä ei ollut mitenkään helppo nuorelle naiselle tuon ajan maailmassa. Päättäväisyytensä, karismansa ja energisyytensä ansiosta tämä pieni, mutta pippurinen nainen sai tilan menestymään monista epäilyksistä huolimatta. Hän teki mittavan työn uudistaakseen Douron alueen viininviljelyä ja markkinointia. Dona Antónia panosti viinin valmistuksen lisäksi myös alueen sosiaalihuollon kehittämiseen. Hänen älykkyytensä ja ihmisläheisyytensä ansiosta Dona Antóniaa alettiin kutsua lempinimellä "Ferreirinha", "Pikku Ferreirinha".Vuosien saatossa hän osti 24 quintaa, joihin kuuluui muutamia Douron parhaimpia tiloja nimeltä Quinta do Porto, Quinta de Vargellas ja Quinta do Vesúvio. Dona Antóniasta tuli vähitellen Douron laakson suurin maanomistaja.
Dona Antónian kuoleman jälkeenkin tilan hoitamiseen paneuduttiin edelleen huolella ja valmistusmenetelmiä kehitettiin. Viinin valmistamisen perinteet ja tilan johto siirtyivät suvussa eteenpäin sukupolvelta toiselle.
Vuonna 1997 Sographe Vinhos osti Casa Ferreirinhan. Fransesco "Vito" Olazaban, joka on Dona Antónian iso-iso-isän poika, jatkoi tilan johtamista kahdeksannessa sukupolvessa aina vuoteen 1999 saakka.
Casa Ferreirinha omistaa useita loistavia tiloja, joiden sato käytetään port- ja punaviinien valmistamiseen. Tämän lisäksi rypäleitä ostetaan yksityisiltä viininviljelijöiltä.
Quinta do Porto
Vuonna 1771 rakennettu Quinta do Porto 24 ha on vanhin Ferreiran omistukseen kuuluvista tiloista. Se sijaitsee Douron sydämessä lähellä Pinhãon kylää. Dona Antónia osti tilan vuonna 1863. Tarhojen sijainti on viininviljelyn kannalta ihanteellinen. Alhaalla vuorten rinteillä sijaitsevat tarhat avautuvat etelään. Maaperä koostuu pääsääntöisesti liuskekivestä.
Quinta do Porto rypäleitä käytetään pääasiassa tawnyn valmistamiseen, joka oli Dona Antónian lempi portti.
Quinta do Porto Kuva: http://eng.sograpevinhos.com
Quinta da Leda
Douron laakson itäosissa DouroSuperiorin alueella lähellä Espanjan rajaa sijaitseva Quinta de Leda on Ferreirinhan kruununjalokivi. Tarhalla kasvatetuista rypäleista tulee raikkaita, moniuloitteisia ja voimakkaita viinejä. Quinta da Ledan tarhan rypäleitä käytetään kulttiviini Barca Velhan valmistamiseen.
76 ha tarhalla kasvatetaan pääsääntöisesti Touriga Nacionalia, Tinta Rorizia, Touriga Francaa, Tinta Barrocaa ja Tinto Cãoa. Quinta da Ledan tilalle rakennettiin täysin uusi painovoimamenetelmällä viininvalmistamo vuonna 2011.
Quinta de Leda Kuva: http://eng.sograpevinhos.com
Quinta do Caêdo Quinta do Caêdon pinta-ala on 30 ha, josta 21 ha on istutettu viiniköynnöksille. Tila tuli Ferreirinhan omistukseen vuonna 1990. Se sijaitsee myös lähellä Pinhãon kylää. Tilan tarhat sijatsevat molemilla puolilla Caêdo-jokea.
Tilan tarhat ovat vanhoja ja niille on istutettu sekaisin Touriga Nacionalia, Touriga Francaa, Tinta Amarelaa ja Tinta Rorizia.
Quinta do Caêdo Kuva: http://eng.sograpevinhos.com
Quinta do Vau Quinta do Vau on 73 ha tila, jolla 63 ha kasvatetaan viiniköynnöksiä. Tila sijaitsee Douro-joen oikealla puolella. Tarhat on istutettu patamar-terasseille vertikaalisti vinha ao alto-muotoon. Pääsääntöiseisti tarhoila viljellään Tinta Barrocaa ja Tinta Rorizia.
Quinta do Vau Kuva: http://eng.sograpevinhos.com
Quinta do Sairrão Vuonna 2006 yhdistettiin kahdeksan eri tilaa: Quinta do Picoto, Vale da Silveira, da Rocha, do Calanca, do Barroso, do Sobreiral, Sairrão ja Fontes Secas, jolle annettiin nimeksi Quinta do Sairrão. Tämä tilojen yhteensulauma on kooltaan 111 ha. Tilalla viljellään suurimmaksi osaksi Tinta Rorizia, Tinta Barrocaa, Touriga Nacionalia ja Touriga Francaa. Quinta da Granja Vuonna 2007 Sogrape osti Douro Superiorin alueella olevan 80 ha tilan nimeltä Quinta da Granja. Se sijaitsee Quinta da Ledan vieressä. Viinitarhan terasseilla viljellään Touriga Nacionalia, Touriga Francaa ja Tinta Rorizia, jotka on istutettu vertikaalisti.
Quinta da Granja Kuva: http://eng.sograpevinhos.com
Aikoinaan Casa Ferreirinhan omistuksessa olleet tarhat Quinta de Vargellasja Quinta do Vesúvio ovat vaihtaneet omistajaa. Nykyään Quinta de Vargellasin omistaa Taylor´s ja Quinta do Vesúvio Symington Family Estates.
2011 Casa Ferreirinha Vinha Grande White Castas: 30% Viosinho, 30% Códega , 30% Arinto ja 10% Gouveio
Ulkonäkö: Valea sitruuna, kullan keltainen Tuoksu: Sitrusta, mineraalisuutta, niukka Maku: Vahvahkot hapot, kuiva, tammea, mausteisuutta, valkopippuria, sitrusta, hunajaa, kukkaisuutta, leveä, mineraalinen, runsas, pitkähkö jälkimaku Vinha Grande on Casa Ferreirinhan ensimmäinen valkoviini. Viinissä käytetyt käsinpoimitut rypäleet kerättiin korkeilla sijaitsevilta Quinta do Cavernelho ja Quinta do Sairrão tiloilta. Maseraation ansiosta viiniin saatiin runsas aromimaailma. Käyminen tapahtui sakan päällä ranskalaisissa tammisammioissa. Viiniä ikäännytettiin 3 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Casa Ferreirinha Vinha Grande White 2011 sopii mainiosti aperitiiviksi, salaattien, pastan, vaaleiden liharuokien, kalan ja merenelävien kanssa. Viiniä voi kellaroida noin kuuden vuoden ajan.
2010 Casa Ferreirinha Vinha Grande Red Castas: 30% Touriga Nacional, 30% Touriga Franca, 25% Tinta Roriz ja 15% Tinta Barroca Väri: Syvä purppuraan taittuva ruby Tuoksu: Rehevä, runsas, hienostunut mustaherukka, tammea, mausteisuutta, luumua Maku: Täyteläinen, vahvat hapot, runsas ja pehmeä tanniinisuus, rehevää ja mehukasta mustaherukkaisuutta, tammea, mausteisuutta, pitkä jälkimaku Vuonna 2010 talvi oli kylmä ja erittäin sateinen. Maaperä varastoi talvenaikana runsaasti vettä, joka on erittäin tärkeää siinä vaiheessa kun köynnökset kasvavat ja rypäleet kypsyvät. Kesä- ja elokuussa sää oli täysin päinvastainen. Tuolloin oli hyvin kuivaa ja kuumaa. Tämä aiheutti sen, että osa tertuista kypsyi epätasaisesti ja sadonkorjuuseen päästiin normaalia myöhemmin. Rypäleet poimittiin käsin. Rankojen poistamisen ja kevyen murskaamisen jälkeen rypäleet siirrettiin käymään lämpötilakontrolloituihin terästankeihin. Loka-marraskuussa viini siirrettiin Vila Nova de Gaiassa sijaitsevaan varastoon kypsymään. Vuoden verran kestänyt kypsytys tapahtui käytetyissä tammi tynnyreissä.Tämän jälkeen oli vuorossa viinin sekoittaminen ja kevyt filteröinti. Casa Ferreirinha Vinha Grande Red 2010 sopii hyvin vahvoille liharuoille, pitkään haudutetuille mausteisille pataruoille, vahvoille juustoille. Viiniä nauttia jo nyt, mutta se kestää myös 10-15 vuoden kellaroinnin. 2010 Casa Ferreirinha Quinta da Leda Castas: 45% Touriga Franca, 45% Touriga Nacional ja 10% Tinta Roriz Väri: Keskisyvä purppuraan taittuva ruby, sakkaisuutta Tuoksu: Täyteläisen syvä ja rehevä, elegantti, tummaa marjaisuutta, mausteisuutta, tammea, luumua Maku: Täyteläinen, vahvat hapot, pehmeät ja runsaat tanniinit, hapot ja tanniinit hyvissä tasapainossa keskenään, tammea, jauhomaisuutta, mehevyyttä, mustapippurin poltetta, pitkä jälkimaku
Rankojen poiston ja kevyen murskaamisen jälkeen rypläeet siirrettiin käymistä varten terästankkeihin. Kukin rypälelajike kävi omassa tankissaan. Pitkän maseraation aikana tehtiin "pumping-over", jotta viiniin tuli luonteikkuutta ja syvyyttä. Loka-marraskuussa viini siirrettiin Vila Nova de Caian varastoon, jossa viinieriä kypsytettiin 225 l tammitynnyreissä. Puolet tynnyreistä oli uusia ja puolet vanhoja. Viinin sekoittamisen jälkeen tehtiin kevyt filteröinti. Pullo 2010 Casa Ferreirinha Quinta da Leidaa kannattaa avata silloin, kun on tarjolla hienompia liharuokia tai riistaa. Viini on valmista nautittavaksi 3-5 vuoden iässä. Parhaimmillaan Quinta da Led on noin kymmenvuotiaana.
Maku: Makea, vahva hapokkuus, hapankirsikkaa, pippurisuutta, tammea, mantelia, ei niin runsasta sekametilisoppaa (kuivattuja rusinoita, luumuja, taateleita, viikunoita) kuin yleensä tawneyssa. Maussa on enemmän pippurisuutta ja kirsikkaisuutta.
Portossa käynnin aikana yritin pariin kertaan käydä Ramos Pinton kellareilla, jotka sijaitsevat Vila Nova de Gaiassa. Yritykseksi se jäi, koska kaikki työntekijät olivat tuolloin Essência da Vinho -tapahtumassa. Kävin heidän ständilla maistelemassa viinejä ja portin ostin lentokentältä ennen kotiin lähtöä.
Adriano Ramos Pinto (1859-1927) oli ammatiltaan taiteilija, joka työskenteli Portossa. Adriano Ramos Pinto oli 21-vuotias, kun hän perusti Casa Ramos Pinton vuonna 1880. Portviinitalon menestyksen kulmakivenä oli portin vieminen Brazialain markkinoille. Vuonna 1896 Adrianon veli António Ramos Pinto (1854-1945) tuli yrityksen osakkaaksi. António omisti valokuvaustudion Porton keskustassa.Tuohon aikaan portin laatu oli mitä oli ja markkinointiinkaan ei juurikaan panostettu. Veljekset päättivät tehdä asiat toisin. He panostivat laatuun ja markkinointiin. Tuohon aikaan portteja ei juurikaan markkinoitu ja veljekset päättivät tehdä sen omalla huomiota herättävällä tavallaan. Päätös kannatti ja portviinibisnes kukoisti.
1920-luvulla Brazilian portviinimarkkinat romahtivat, mutta vaikeista ajoista huolimatta Casa Ramos Pinto päätti jatkaa portviininvalmistamista. Vuonna 1974 Jose António Ramos Pinto Rosas osti -Douro Superiorin alueelta 200 ha tilan nimeltä Quinta Santa Maria, joka oli rekisteröity nimellä Quinta de Ervamoira.Casa Ramos Pinton omistukseen kuuluivat myös tarhat Quinta do Bom Retiro, Quinta da Urtiga ja Quinta dos Bons Ares.
Quinta de Ervamoiran tilaa on laajennettu ja tänä päivänä sen pinta-ala on 234 ha. Tarhat sijaitsevat 110-340 m korkeudessa. 150 ha alalla kasvaa köynnöksiä, joiden keski-ikä on 30 vuotta. Viljeltävät punaiset lajikkeet ovat: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca ja Tinta da Barca. Tilalla kasvaa myös pieni määrä vaaleita lajikkeita, mutta näiden lajikkeiden nimiä en saanut selvitettyä.
Vuonna 1990 Casa Ramos Pintosta tuli osa Louis Roederin samppanjataloa.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
